Tiedätkö, kuka olet?

Terve identiteetti on oman elämän suurin asia

Kuva: Pieta Voipio 2017.

Identiteetti on vakavalta ja ammatilliselta kalskahtava sana, joka harvemmin esiintyy arkikeskusteluissa. Vai milloin olette viimeksi kysyneet toiselta: ”Mitkä ovat identiteettisi tärkeimmät osatekijät?”

Identiteetti on eräs yksilöpsykologian peruskäsitteitä. Sillä tarkoitetaan yksinkertaistaen minuutta eli ihmisen käsitystä itsestään. Oikeastaan ei tarvitse edes sanoa ”yksinkertaistaen”, sillä tuon tiiviimmin asiaa ei enää voi määritellä. Kun identiteetti on terve, ihminen on sinut itsensä kanssa. Sen sijaan kun aletaan tarkastella sitä, mikä on ihmisen käsitys itsestään, joudutaan katsomaan heti moneen eri suuntaan yhtä aikaa. Miten minuus muodostuu? Mitkä asiat siihen vaikuttavat ja miksi? Mistä identiteetti koostuu? Miten voi tietää tai olla tietämättä, kuka oikein on?

Minuus on laaja kokonaisuus, johon vaikuttavat sekä synnynnäiset ominaisuudet että elämän aikana kertyneet kokemukset. Voidaan puhua esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä, kehoidentiteetistä tai seksuaalisesta identiteetistä. Myös ryhmillä on identiteetti, jolloin ammatillinen, etninen, paikallinen, uskonnollinen, sosiaalinen tai terveydentilan, iän tai muun ominaisuuden perusteella määrittyvä yhteisö näkee itsensä tietynlaisena suhteessa muihin ryhmiin ja maailmaan yleensä.

Identiteetti ei ole kiveen hakattu, vaan se, miten kukin meistä itsensä näkee, vaihtelee tilanteen mukaan. Joskus kuulee jonkun parkaisevan: ”Minulla on ihan kauhea identiteettikriisi!” Vaikkei pystyisikään vastaamaan kysymykseen siitä, kuka pohjimmiltaan on tai määrittelemään elämänsä tärkeimpiä asioita, identiteetti on silti olemassa -- häiriönä. Terve identiteetti on joustava: ihminen niin sanotusti tuntee itsensä, tietää mitkä asiat ovat itselle hyväksi tai pahaksi, arvostaa itseään ja osaa pitää itsestään huolta. Tämä heijastuu tasapainoisena käyttäytymisenä suhteessa muihin ihmisiin sekä myös erilaisissa valintatilanteissa ja kriiseissä. Mitä vakaampi identiteetti on, sitä vähemmän ihminen kokee tiukassa paikassa, että koko hänen maailmansa romahtaa.

Tunteiden dynamiikassa (TUDY) puhutaan tunneidentiteetistä, joka on edellä mainittua yleistä minäkuvaa hieman laajempi käsite. Jos yrittää kiteyttää sen jotenkin, voi sanoa vaikka että tunneidentiteetti on kehittynyt silloin, kun tunnetyöskentely  sujuu hyvin. Tällöin ihminen on yhteydessä ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja kehoonsa. Hän tiedostaa elämäntapahtumien  ja tunneperimän  vaikutukset, hyväksyy ne osana omaa kehitystään, eikä jää traumojensa vangiksi. Voi ajatella, että ihminen on sekä sisäisesti että ulkoisesti kaikenlaisissa tilanteissa terve aikuinen, jolla on suhteellisuudentajua, ja joka pystyy pitämään yllä sisäistä turvaa silloinkin, kun nousee syystä tai toisesta pelkoja, vihaa ja muita tunteita. Todellisuudessa täydellistä tunneidentiteettiä ei ole, koska elämä ei ole täydellistä. Kuitenkin mitä terveemmällä pohjalla tunneidentiteetti on, sitä joustavammin ja rehellisemmin pystyy käsittelemään omat virheensä, jolloin tapahtuu vähemmän ylilyöntejä, uupumista ja muuta oireilua.

Kun tietää kuka on, mitä haluaa ja uskaltaa toimia sen mukaan, pystyy elämään omaa elämäänsä. Yhteen virkkeeseen tiivistettynä se kuulostaa kliseiseltä sanahelinältä. Kuitenkin tiedämme omalta kohdaltamme, kuinka helposti pienemmissä ja vähän suuremmissakin asioissa ajautuu tilanteisiin, joita ei voi kuvailla muuten kuin en pystynyt olemaan oma itseni tai olin näkymätön tai elin jonkun toisen elämää. Syystä tai toisesta olosuhteet ovat muokanneet meitä niin, että toimimme haitallisella tavalla. Meillä ei ole ollut kykyä, rohkeutta tai taitoa tunnistaa ja muuttaa toimintamalleja, joilla vahingoitamme sekä itseämme että muita. Seksuaalisen ja sukupuolisen identiteetin piilottamisen yhteydessä puhutaan kaapissa olemisesta. Jos joutuu esittämään jotain muuta kuin mitä oikeasti on, ei ole mahdollista voida kovin hyvin. Kaapissa tai lokerossa voi olla monen muunkin asian suhteen. Joku esimerkiksi elää pelkästään ammattikuvansa tai vanhemman roolinsa kautta, jolloin identiteetti jää yksipuoliseksi ja aiheuttaa määrittelemätöntä ahdistusta.

Erilaiset häiriöt ja riippuvuudet kertovat siitä, että identiteetti ei ole terveellä pohjalla. Esimerkiksi addiktin elämää hallitsee addiktio, juoppoa vie viina, syöppöä ruoka ja työppöä työ, ja ihminen vain raahautuu perässä yrittäen jotenkin selviytyä. Joku saattaa olla ylikiltti ja suorittaa koko ikänsä siksi, että pelkää tulevansa hylätyksi. Taustalla on todennäköisesti hylkäämiskokemuksia, sisäistä turvaa ei ole muodostunut, eikä ole tullut kokemuksia siitä, että olisi arvokas ja tärkeä ilman suorittamistakin. Joku toinen taas saattaa olla mielestään aina oikeassa, ja ongelmien syy löytyy joka kerta muista. Tällöinkin minäkuva on häiriintynyt: jostain syystä henkilö asettaa itsensä jatkuvasti muiden yläpuolelle.

Muutos edellyttää sitä, että ihminen itse tunnistaa elämässään asioiden olevan vähän hassusti. Kaikki tunnetyöskentely vahvistaa tunneidentiteettiä, vaikkei tunneidentiteetin vahvistamista sanana mainittaisikaan. Kun tulee tietoiseksi tämän hetken, elämänkaarensa ja tunneperimänsä tapahtumien yhteyksistä tunne, asia, henkilö tai tapahtuma kerrallaan, rakentumista tapahtuu automaattisesti. Silmät saattavat avautua yhdellä kertaa, jolloin tuntuu käsittämättömältä, että on antanut jonkin tietyn tapahtuman tai henkilön vaikuttaa itseensä niin paljon ja tehnyt sen seurauksena tyhmiä, jopa vaarallisia valintoja.

Kun tunneidentiteetti on kunnossa, pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja elämään omaa elämäänsä. Koska elämme tässä ja nyt, voimme myös vaikuttaa elämäämme tässä ja nyt. Voi ottaa hetkeksi oman elämänsä suurennuslasin alle ja vastata kysymykseen Kuka minä olen? Millainen minä haluan olla? Elänkö itseni näköistä elämää? Jokin asia saattaa nousta heti esille, pieni tai suuri. Voiko siihen vaikuttaa? Elämä on liian lyhyt siihen, että kannattaisi elää väärissä kengissä.