Terve identiteetti on oman elämän suurin asia
 |
| Kuva: Pieta Voipio 2017. |
Identiteetti on vakavalta ja ammatilliselta kalskahtava sana, joka harvemmin esiintyy arkikeskusteluissa. Vai milloin olette
viimeksi kysyneet toiselta: ”Mitkä ovat
identiteettisi tärkeimmät osatekijät?”
Identiteetti on eräs
yksilöpsykologian peruskäsitteitä. Sillä tarkoitetaan yksinkertaistaen minuutta
eli ihmisen käsitystä itsestään. Oikeastaan ei tarvitse edes sanoa
”yksinkertaistaen”, sillä tuon tiiviimmin asiaa ei enää voi määritellä. Kun
identiteetti on terve, ihminen on sinut itsensä kanssa. Sen sijaan kun aletaan tarkastella
sitä, mikä on ihmisen käsitys
itsestään, joudutaan katsomaan heti moneen eri suuntaan yhtä aikaa. Miten minuus
muodostuu? Mitkä asiat siihen vaikuttavat ja miksi? Mistä identiteetti koostuu?
Miten voi tietää tai olla tietämättä, kuka oikein on?
Minuus on laaja
kokonaisuus, johon vaikuttavat sekä synnynnäiset ominaisuudet että elämän
aikana kertyneet kokemukset. Voidaan puhua esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä,
kehoidentiteetistä tai seksuaalisesta identiteetistä. Myös ryhmillä on
identiteetti, jolloin ammatillinen, etninen, paikallinen, uskonnollinen,
sosiaalinen tai terveydentilan, iän tai muun ominaisuuden perusteella
määrittyvä yhteisö näkee itsensä tietynlaisena suhteessa muihin ryhmiin ja
maailmaan yleensä.
Identiteetti ei ole
kiveen hakattu, vaan se, miten kukin meistä itsensä näkee, vaihtelee tilanteen
mukaan. Joskus kuulee jonkun parkaisevan: ”Minulla
on ihan kauhea identiteettikriisi!” Vaikkei pystyisikään vastaamaan
kysymykseen siitä, kuka pohjimmiltaan on tai määrittelemään elämänsä tärkeimpiä
asioita, identiteetti on silti olemassa -- häiriönä. Terve identiteetti on joustava:
ihminen niin sanotusti tuntee itsensä, tietää mitkä asiat ovat itselle hyväksi
tai pahaksi, arvostaa itseään ja osaa pitää itsestään huolta. Tämä heijastuu
tasapainoisena käyttäytymisenä suhteessa muihin ihmisiin sekä myös erilaisissa
valintatilanteissa ja kriiseissä. Mitä vakaampi identiteetti on, sitä vähemmän
ihminen kokee tiukassa paikassa, että koko hänen maailmansa romahtaa.
Tunteiden
dynamiikassa (TUDY) puhutaan tunneidentiteetistä,
joka on edellä mainittua yleistä minäkuvaa hieman laajempi käsite. Jos yrittää
kiteyttää sen jotenkin, voi sanoa vaikka että tunneidentiteetti on kehittynyt
silloin, kun tunnetyöskentely
sujuu hyvin. Tällöin ihminen on yhteydessä ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja
kehoonsa. Hän tiedostaa elämäntapahtumien
ja tunneperimän vaikutukset, hyväksyy ne osana omaa kehitystään, eikä jää traumojensa vangiksi.
Voi ajatella, että ihminen on sekä sisäisesti että ulkoisesti kaikenlaisissa
tilanteissa terve aikuinen, jolla on suhteellisuudentajua, ja joka pystyy
pitämään yllä sisäistä turvaa silloinkin, kun nousee syystä tai toisesta pelkoja,
vihaa ja muita tunteita. Todellisuudessa täydellistä tunneidentiteettiä ei ole,
koska elämä ei ole täydellistä. Kuitenkin mitä terveemmällä pohjalla
tunneidentiteetti on, sitä joustavammin ja rehellisemmin pystyy käsittelemään
omat virheensä, jolloin tapahtuu vähemmän ylilyöntejä, uupumista ja muuta
oireilua.
Kun tietää kuka on,
mitä haluaa ja uskaltaa toimia sen mukaan, pystyy elämään omaa elämäänsä. Yhteen
virkkeeseen tiivistettynä se kuulostaa kliseiseltä sanahelinältä. Kuitenkin
tiedämme omalta kohdaltamme, kuinka helposti pienemmissä ja vähän
suuremmissakin asioissa ajautuu tilanteisiin, joita ei voi kuvailla muuten kuin
en pystynyt olemaan oma itseni tai olin näkymätön tai elin jonkun toisen elämää. Syystä tai toisesta olosuhteet ovat
muokanneet meitä niin, että toimimme haitallisella tavalla. Meillä ei ole ollut
kykyä, rohkeutta tai taitoa tunnistaa ja muuttaa toimintamalleja, joilla
vahingoitamme sekä itseämme että muita. Seksuaalisen ja sukupuolisen
identiteetin piilottamisen yhteydessä puhutaan kaapissa olemisesta. Jos joutuu
esittämään jotain muuta kuin mitä oikeasti on, ei ole mahdollista voida kovin
hyvin. Kaapissa tai lokerossa voi olla monen muunkin asian suhteen. Joku esimerkiksi elää
pelkästään ammattikuvansa tai vanhemman roolinsa kautta, jolloin identiteetti
jää yksipuoliseksi ja aiheuttaa määrittelemätöntä ahdistusta.
Erilaiset häiriöt ja
riippuvuudet kertovat siitä, että identiteetti ei ole terveellä pohjalla. Esimerkiksi
addiktin elämää hallitsee addiktio, juoppoa vie viina, syöppöä ruoka ja työppöä
työ, ja ihminen vain raahautuu perässä yrittäen jotenkin selviytyä. Joku
saattaa olla ylikiltti ja suorittaa koko ikänsä siksi, että pelkää tulevansa
hylätyksi. Taustalla on todennäköisesti hylkäämiskokemuksia, sisäistä turvaa ei
ole muodostunut, eikä ole tullut kokemuksia siitä, että olisi arvokas ja tärkeä
ilman suorittamistakin. Joku toinen taas saattaa olla mielestään aina oikeassa,
ja ongelmien syy löytyy joka kerta muista. Tällöinkin minäkuva on häiriintynyt:
jostain syystä henkilö asettaa itsensä jatkuvasti muiden yläpuolelle.
Muutos edellyttää
sitä, että ihminen itse tunnistaa elämässään asioiden olevan vähän
hassusti. Kaikki tunnetyöskentely vahvistaa tunneidentiteettiä, vaikkei tunneidentiteetin vahvistamista sanana
mainittaisikaan. Kun tulee tietoiseksi tämän hetken, elämänkaarensa ja
tunneperimänsä tapahtumien yhteyksistä tunne, asia, henkilö tai tapahtuma
kerrallaan, rakentumista tapahtuu automaattisesti. Silmät saattavat avautua
yhdellä kertaa, jolloin tuntuu käsittämättömältä, että on antanut jonkin
tietyn tapahtuman tai henkilön vaikuttaa itseensä niin paljon ja tehnyt sen
seurauksena tyhmiä, jopa vaarallisia valintoja.
Kun tunneidentiteetti
on kunnossa, pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja elämään omaa elämäänsä.
Koska elämme tässä ja nyt, voimme myös vaikuttaa elämäämme tässä ja nyt. Voi
ottaa hetkeksi oman elämänsä suurennuslasin alle ja vastata kysymykseen Kuka minä olen? Millainen minä haluan olla? Elänkö
itseni näköistä elämää? Jokin asia saattaa nousta heti esille, pieni tai
suuri. Voiko siihen vaikuttaa? Elämä on liian lyhyt siihen, että kannattaisi
elää väärissä kengissä.
