Hyvä kokemus hoitotilanteessa

Mitä odotat sinua palvelevalta henkilöltä vaikkapa katsastuksessa tai kampaajalla? Entä hierojalla? Hammaslääkärissä?

Mitä henkilökohtaisemmalle alueelle mennään, sitä voimakkaammin asiaan reagoimme. Toki monella saattaa olla hermo pinnassa vaikkapa autonkatsastuksessa, ja on vaikea olla reagoimatta henkilökohtaisesti, jos katsastusinsinööri töksäyttää autosta jotain töykeää. Kun katsastettavana ja huollettavana on oma keho tai sen osa, ollaan paljon herkemmällä alueella. Kampaajalla hiusmuotoiluvalinnat kuvastavat minäkuvaa ja omia arvoja. Hierojalla riisuutuminen, kipukohtien kartoitus ja vieraan ihmisen kosketukselle antautuminen vaatii suojauksen laskemista. Hammaslääkärin tuolissa ihminen tuntee itsensä usein aika avuttomaksi kivun ja kipulääkityksen armoilla suu täynnä instrumentteja.

Näissä tilanteissa muistamme erityisen selvästi sen, miten meitä hoitanut henkilö käyttäytyi. On helppo palata asioimaan uudelleen, jos hoitaja oli mukava ja asiallinen, ja jos koki tulleensa kuulluksi, kuunnelluksi ja arvostetuksi. Hoitohenkilön rakentava asenne hoitotilanteessa on summattavissa yhdellä sanalla: empatia. Empaattinen hoitaja pystyy asettumaan asiakkaan asemaan ja hyödyntämään kokemustaan hoitotilanteessa – sanalla sanoen olemaan läsnä. Samalla asiakkaalla vahvistuu käsitys siitä, että hän pystyy vaikuttamaan omaan tilanteeseen eikä vain ajelehdi asiantuntijoiden ja olosuhteiden armoilla.

Lääketieteen opiskelijoiden empatiakykyä on tutkittu eri puolilla maailmaa, eikä vähiten siksi että potilaat ovat usein valittaneet nimenomaan empatian puutteesta vastaanottotilanteessa. Lääkärinkoulutuksessakin on kiinnitetty huomiota asiaan. Vaikka empatia onkin osin myötäsyntyinen taito, sitä voi myös opetella erilaisten harjoitusten avulla. Duodecimin artikkelin mukaan empatian tekee kliinisessä työssä erityisen tärkeäksi se, että empaattinen asenne parantaa diagnostiikkaa ja hoitotuloksia, lisää potilastyytyväisyyttä, auttaa potilaiden sitoutumista omaan hoitoonsa ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Jos siis ajatellaan, että lääkärillä on käytössään 20 minuuttia, joka on mahdollista käyttää joko empaattisesti tai epäempaattisesti, niin hoitotulos on edellä mainittujen tutkimusten valossa parempi edellä mainitussa tapauksessa. Empaattinen lähestymistapa suojaa myös lääkäriä itseään, sillä se vähentää masennuksen ja työuupumuksen riskiä. Lääkärinkoulutuksessa, ainakin ensimmäisenä vuonna, mainitaan opetusohjelmassa omien tunnereaktioiden tunnistaminen, jotta aito empatia pääsisi kehittymään, ja vältyttäisiin kyynistymiseltä, joka heikentää sekä hoitotuloksia että lääkärin jaksamista.

Miksi meillä sitten on niin paljon kokemuksia hoitotilanteista, joissa jotain meni pieleen? Miksi joku ei jaksa kuunnella, selvittää ja tutkia, vaikka toimii ammatissa jonka on itse vapaaehtoisesti valinnut? Kiire, stressi ja resurssien puute ovat varmaan yleisimmin mainitut syyt, mutta taustalla on varmasti myös turhautumista, kyynistymistä sekä sitä, että hoitohenkilö suojautuu tilanteilta ja tunteilta, jotka kokee itselleen raskaina. Merkille pantavaa on, että muutaman vuoden takaisen valelääkäriskandaalin yhteydessä kerrottiin, että monet potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa ”hoitoon”. Miksi? Koska lääkärinä esiintynyt mies kuunteli heitä.

Vaikka edellä mainitut tutkimukset koskevat lääkäreitä, samat oletukset pätevät todennäköisesti muihinkin terveydenhuollon ammattilaisiin ja laajemminkin hoito- ja sosiaalityön piirissä toimiviin. Psykoterapeutit, psykologit, kehotunneterapeutit ja muut tunnetyöskentelyn ammattilaiset ovat koulutuksessaan käyneet itse läpi pitkän terapiajakson ja työstäneet omat kipukohtansa juuri siksi, että hoitotilanteessa he pystyvät erottamaan asiakkaan tunteet omista reaktioistaan. On epäammattimaista – suoranainen hoitovirhe! – lähteä mukaan asiakkaan tunnetilaan ja antaa sen johdatella hoitosuunnitelmaa.

Kehotunneterapioissa empaattinen, kuunteleva ja läsnäoleva lähestymistapa on perusedellytys, holistiseen ihmiskäsitykseen olennaisena kuuluva elementti. Jokainen hoitotilanne on omanlaisensa, ja eri tekijöiden vaikutus vaihtelee eri päivinä ja hoidon edetessä. Avoimuudesta ja arvostuksesta syntyy hyväksyminen: asiakkaalla on lupa olla juuri sitä, mitä hän on. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.