perjantai 9. syyskuuta 2016

Tervetuloa seuraamaan Sentiren blogia!


Jokainen on varmasti kokenut omalla kohdallaan, kuinka joissain tilanteissa huolet, pelot, surut tai ahdistukset vaikeuttavat nukkumista, lisäävät väsymystä ja sitä kautta huolta päivittäisten asioiden hoitamisesta. Toiset reagoivat näissä tilanteissa herkästi somaattisesti: tulee ihottumaa, päänsärkyjä, mahakipuja, selkävaivoja ja muita kremppoja, jotka parhaassa tapauksessa menevät ohi stressin lauettua. Joskus tila kuitenkin pääsee pitkittymään, ja oire saattaa heijastua esimerkiksi ruokahaluun tai liikuntakykyyn. Tällöin yksi asia vaikuttaa toiseen, tämä kolmanteen ja niin edelleen, ja loppusummana on oireiden paheneminen ja lisääntyminen.

Jos esimerkiksi asiakkaan selkäkipujen taustalla on ihmissuhde- tai työpaikkakriisin aiheuttama epätoivo, hän voi käydä vuosikausia fysioterapiassa ja hierojalla niin, että selkä lievittyy hetkeksi, mutta seuraava kriisivaihe tuo kivut taas takaisin. Kun sen sijaan selän hoidon lisäksi pureudutaan myös taustalla olevaan ahdistukseen vaikkapa taideterapian tai psykologisen vyöhyketerapian keinoin, päästään hoidoissa paljon pitemmälle. Usein somaattiset kivut lievenevät, kun asiakas oppii yhdistämään tunne- ja kehoreaktiot toisiinsa. Terapeutin toive onkin, ettei asiakkaan tarvitsisi tulla pian uudestaan, vaan hän voisi arjessaan olla oma hoitajansa ja pitää yllä terveyttään itselleen parhaiten sopivin keinoin.

Mitä Sentiren hoidot eivät ole? Ihmisen tunne- ja ajatuspuolen huomioivat kokonaisvaltaiset kehohoidot eivät ole poppakonsteja tai nopea oikotie onneen. Kehossa ei ole maagisia pisteitä, joita painelemalla ongelmat haihtuvat – siitäkin huolimatta, että esimerkiksi vyöhykeratahieronta rentouttaa jännittyneitä lihaksia, parantaa verenkiertoa ja saattaa siten helpottaa vaikkapa päänsärkyä. Niin kauan kuin hartiajännityksen syyhyn ei puututa, se aiheuttaa harmia, ja kroonistuneessa tilassa fysiologisia muutoksia on ehtinyt tapahtua jo niin monella tasolla, että keho pitää itse yllä epätervettä tilaansa.

Sentiren hoidot eivät missään tapauksessa ole vaihtoehto lääkärin hoidolle. Vakavat sairaudet kuuluvat ehdottomasti yleisterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon piiriin, ja vain lääkäri saa tehdä diagnoosin, määrätä lääkkeitä ja päättää lääkehoidon lopettamisesta. On kuitenkin tavattomasti pikkuvaivoja, joista yleislääkärikäynnillä todetaan, etteivät ne vaadi muuta hoitoa kuin särkylääkettä, ja oireita jäädään seuraamaan. Lääkärillä ei ole mahdollisuutta selvittää potilaan elämäntilannetta, vaan hän diagnosoi vaivan ja sulkee pois mahdolliset vakavan sairauden epäilyt.

Hyvässä hoitotilanteessa tarvitaan aikaa, eikä kiireen tunnetta saa tulla kummallekaan osapuolelle. Ensimmäisellä käynnillä ehditään paitsi kartoittaa sekä kehon akuutti tila että asiakkaan elämäntilanteen kuormittavat tekijät, myös suunnitella ja aloittaa sopiva hoito.

Onnistunut hoitotilanne edellyttää ehdotonta luottamusta, ja terveydenhuollon ammattilaisten tulee noudattaa vaitiolovelvollisuutta. Oman elämäntilanteen purkaminen tapahtuu aina täysin asiakkaan ehdoilla – kaikkea ei tarvitse avata terapeutille, vaan riittää että itse tiedostaa asioiden väliset yhteydet.

Oman tilanteen muuttaminen edellyttää sitä, että tiedostaa ja hyväksyy tilanteen sellaisena kuin se on. Kehossa olevaa vaivaa, tunteissa tapahtuvaa myllerrystä ja mielessä olevia ajatuksia ei voi ulkoistaa paketiksi, jonka terapeutti hoitaa asiakkaan odotellessa. Oivallus asioiden välisestä yhteydestä lähtee aina asiakkaasta itsestään, terapeutti ei voi – eikä saa! – ajatella asiakkaan puolesta. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija, eikä kenelläkään toisella ole oikeutta sanoa, miten joku mieltää tai kokee itseensä vaikuttavat asiat. Terapeutin tehtävä on auttaa tilanteen kartoittamisessa, tarjota ulkopuolista näkökulmaa, mahdollisia vaihtoehtoja, joista asiakas tunnistaa ne, jotka ovat hänelle ajankohtaisia sekä erottaa ne, jotka eivät häntä koske.

Aina ei ole ihan helppoa hyväksyä sitä, ettei oma kroppa olekaan itsensä huoltava automaatti, vaan että se reagoi samoihin asioihin, joihin ajatuksemme ja tunteemmekin reagoivat. Tilanteessa on kuitenkin mahdollisuus tehdä valinta: jatkaako vanhaan tuttuun tapaan, vai hyväksyäkö asiantila ja etsiä keino vaikuttaa siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti